Ville Lehvonen - ROSA ACICULARIS

In my exhibition Inspired by the centenary of Finland’s independence I return to my roots to the archipelago of Rääkkylä, North Karelia. There I photographed the daily life of elderly people living on their own. I selected four persons with different stories and backgrounds: an old farmer, a widow, a carpenter and war evacuee. The photographs shows the connections between the inhabitant and the home in its purest form without the photographer intervening. The photographs are formed by the actions of the subjects: they show their home, their beloved items and places. Even though these people live in solitude, the exhibition is not about loneliness. The story is about the lived and everyday lives of the subjects. Their homes reflect Karelia and ooze countless memories, which all are part of who these people are.

At the same time, the photographs communicate in interesting ways the essence of the surrounding world of these people. Their home is the window to their outer world and environment around. This point of view shows you even the shortest of distances can be far away and you can create own little comprehensible conveniently boxed world. These elderly people the world is the archipelago of Rääkkylä, their world is their homes with all the memories, the most familiar of items and immediate surroundings. This sense of immediate world around you is the story I wanted to tell. The world is not far away. It is right in front of you, just here within your own safety. From here it is safe to watch the world moving forward and think. In addition to the photographs I have interviewed the subjects about the meaning of home in their lives.

///////

Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana palasin juurilleni Rääkkylän saaristoon ja kuvasin yksin asuvien ikäihmisten arkea. Kuvissani on neljä täysin toisistaan poikkeavaa henkilöä: maatilan vanha isäntä, leski, saaren vanhin ja sotaevakko sekä heidän asuinympäristönsä. Kuvat kertovat asukkaan ja kodin välisestä yhteydestä aidoimmillaan, kuvaajan ohjaamatta asukkaita tai muuttamatta tiloja. Kuvaustilanteet rakentuivat täysin henkilöiden ehdoilla; he itse esittelivät kotiaan, heille rakkaita esineitä ja muita heille tärkeitä paikkoja. Vaikka eläkeläiset asuvat yksin, näyttely ei ole kertomus yksinäisyydestä. Koti kertoo eletystä elämästä ja arjesta, kodit henkivät karjalaisuutta ja huokuvat lukemattomia muistoja, jotka kaikki tuovat paljon sisältöä ja merkitystä kuvattujen henkilöiden elämään.

Samalla kuvat välittävät olennaisella ja varsin mielenkiintoisella tavalla henkilöiden käsitystä ympäröivästä maailmasta. Nämä henkilöt katselevat koko muuta maailmaa ja ympäristöä omasta kodistaan käsin. Tällöin lähelle voikin olla yllättävän pitkä matka ja maailma rakentuu helpommin käsitettäväksi, konkreettiseksi ja kenties melko selkeästi rajatuksi kokonaisuudeksi. Näille eläkeläisille maailma piirtyy suhteessa Rääkkylän saaristoon, heille maailma on siinä: kodin tutuissa esineissä, muistoissa, tutussa ympäristössä ja lähiluonnossa. Juuri tämän kuvat pyrkivät tuomaan esiin; miten maailma ei välttämättä olekaan kaukana tuolla, vaan aivan lähellä, omissa tutuissa uomissaan, josta käsin on turvallista katsella ja pohdiskella muun maailman menoa. Kuvien lisäksi olen haastatellut henkilöitä kodin merkityksestä elämässä.

”Henkilökohtaisesti minulle on erittäin tärkeää saada vietyä valokuvataiteen keinoin Rääkkylän saariston asukkaista tarinaa maailmalle sellaisena kuin he ovat sen oppineet näkemään. Omien Karjalaisten juurieni tärkeys ja ikäihmisten kunnioitus ovat osa lapsuuden kasvatustani ja nämä tunteet haluan myös välittää katsojalle. Saariston järvet, luonto, eläimet, ihmiset ja elämä pohjoisen Saimaan sisävesisaarilla toimivat taiteellisen ja luovan työn innoituksen lähteenä. ”

Karjalan ruusut -näyttely oli osa Suomi 100 -juhlavuotta kunnioittaen Pohjois-Karjalan saariston ikäihmisiä. Näyttely järjestettiin kesällä 2017 Rääkkylä-seuran Paksuniemen Mylly -galleriassa.